VIHREÄ TALO

Torstaina, 24. lokakuuta, klo 18

Maailma on sana

Samuli Parosen seuran kirjallinen ilta on lukevien ja kirjoittavien ihmisten tapaaminen. Illan keskusteluja rytmittävät RunoRinkiläisten ja Proosareiden omat aforismit, runot ja tarinat, sekä Tom Kaliman kuvista ja runoista koostettu esitys.

Vapaa pääsy!

Tarjoilua.

Tervetuloa sanojen ja hieman kuvienkin äärelle!

Peilistä katsoo varis

Runoja ja kuvia variksen ikään tulleen miehen maailmasta. Näyttelijä Simo Tamminen lukee Tom Kaliman varisaiheisia runoja. Lisäksi näytteillä variskuvia.

"Kuin vanha varis on vanha sanonta, joka tulee mieleen, kun jonain aamuna peilistä katsookin varis. Silloin 

herää kysymys, tarkoittaako variksen ikään tuleminen vanhuutta vai viisautta. Näitä teemoja pohdiskellen 

on syntynyt runoja ja kuvia."

Runoja

Olen tullut variksen ikään

Minulla on monitehot,

lukulasit, olutlasi, viinilasi,

aurinkolasit vahvuuksilla,

varrellinen suurennuslasi ja

monesti käännetty tiimalasi

sekä alkava pälvikalju vaikka

syön satavuotispillereitä

ja suklaata säännöllisesti

Viehätysvoimani on hiipunut

ja joustavuuteni kadonnut

nivelistä sekä mielestä.

Mutta mitään en pelkää – 

paitsi kuulokojetta, rollaattoria

eläkeläisiltamia, tansseja,

bussiretkiä, Tallinnan matkoja,

hoitokoteja, askarteluhetkiä,

perushoitajia, syöttöjä,

virkkuutöitä, vaippoja

sekä lonksuvia tekareita

Saisinko siis vielä töitä.

-------------------------------------------------

Varis istuu jättöpuussa ja suree

Metsä ei ole kuin ennen,

säät ovat kummallisia,

lunta on liikaa tai liian vähän,

sataa, paistaa, tuulee ja kaverit

ovat menneet facebookiin.

Minä olen vanha varis,

olen yksinäinen varis,

olen rengastettu varis

Tiedän kaiken,

olen nähnyt kaiken

olen kokenut kaiken,

olen löytänyt kaiken,

mutta unohtanut, että

pitää löytää uudelleen.

-------------------------------------------------

Minä pidän graniitista,

jossa on harmaata, mustaa

sekä aavistus vaaleanpunaista

Pidän kovasta kivestä, kun

meri on veistänyt siitä

miehen näköispatsaan

Upeita nämä syvät uurteet

 ja tasaiseksi hiotut särmät,

joita ei eilen vielä ollut

Ihailenko tyyneyttä,

jolla se ottaa vastaan

veistäjän taltaniskut?

Ihailenko sitä, että

hän ei kerro, ei itke?

Minäkö ihailen vaikka

olen nähnyt, kun

vahva graniitti murtuu

Siinä oli harmaata,

mustaa ja vaaleanpunaista.

-------------------------------------------------

Minä omistan tämän kaiken,

mitä en taskuihini laita

Maailma on niin kaunis

kun katson sitä tästä

variksen näköisenä miehenä

pää täynnä lahjaksi saatua kultaa.