VIHREÄ TALO

Click here to edit subtitle

KHETA HOTEM

Lauantaina, 26. lokakuuta


ÄÄNITYÖPAJA klo 16-18
KONSERTTI klo 19

Keijo Virtanen: vox humana, kielet ja avaruudellinen helinä 
Tero Nieminen: vox humana, putket ja avaruudellinen helinä 
Anssi Terva-Oja: sormiot 
Jarmo Saarti: lyömiöt ja kielet 
Hanu Pelkonen: kielet, palkeet, vox humana, lyömiöt ja avaruudellinen helinä

Komutialaisen musiikin soihdunkantaja KHETA HOTEM saapuu Vihreälle Talolle!


TYÖPAJA
Komutialaisen tavan mukaan etsitään ääniä, jotka löytyvät meistä itsestäme tai ympäristöstämme. 

1. Kurkkulaulun perusteet: etsimme ääntä omasta kehostamme
2. Didgeridoo: soiton perusteet ja ideat. Tarjolla on läjä putkia, joilla jokainen halukas pääsee etsimään ääntä, joka tuotetaan hengityksellämme, tosin apuvälineen avulla
3. Lyömiöt: koputellaan, kuulostellaan, etsitään ääniä ympäristöstämme 

Työpaja perustuu ajatukselle siitä, että olemme soittimia samoin kuin koko ympäristömme: yritämme löytää harmonian näiden välille.

Bonusmahdollisuutena työpajan "päätöskonsertti" Voimalassa.

Osallistumismaksu 10 e

Ennakkoilmoittautumiset: 
040-726 1441 / [email protected]

KONSERTTI
Kheta Hotemin soitto perustuu improvisaatioon, jossa on elementtejä kansanmusiikista, elektronisesta musiikista, jazzista ja rytmimusiikista. Jossain keikka-arviossa Khetan sanottiin olevan drone-bändi. Dronen määrittelee Wikipedia seuraavasti: "In music, a drone is a harmonic or monophonic effect or accompaniment where a note or chord is continuously sounded throughout most or all of a piece". Ääntä tuotetaan sekä moderneilla soittimilla että vanhoilla tekniikoilla kuten kurkkulaululla ja didgeridoolla.

Kheta Hotem ilmoittaa itse olevansa komutialaisen musiikin sanansaattaja. Komutialaisen musiikki-ideologian mukaan muusikoilla on erityinen kyky siirtyä arkipäivästä, tästä meitä ympäröivästä maailmasta, musiikin maailmaan. Soittajat toimivat välittäjänä arkipäivän maailman ja musiikin maailman välillä tuoden elementtejä musiikin maailmasta tavallisten kuolevaisten nautittaviksi. Osa musiikista perustuu pyhissä vesirituaaleissa käytettyihin musiikillisiin ilmiöihin, vaikka nykyihminen saattaakin kokea musiikin moderniksi ja "kokeelliseksi". 

Yhtye ottaa joka kerran riskin tullessaan lavalle, koska mitään ei ole sovittu etukäteen lukuunottamatta mahdollisesti sitä, aloitetaanko nopeasti vai hitaasti tai annetaanko jollekin soittajalle/laulajalle alkuun solistinen vuoro. Bändin sisäisessä huumorissa tosin tunetaan kappale "misty island", joka soitetaan jokaisessa esityksessä. Kukaan ei tosin tiedä milloin kyseinen kappale alkaa ja milloin se päättyy. Esityksissä ei yleensä ole erillisiä kappaleita.

Liput 5 e käteisellä ovelta.

Tarjoilua!

Tiedustelut & varaukset: 
040-726 1441 / [email protected]


Tämä konsertti on osa Art Häme 2013 -tapahtuman ohjelmistoa: www.arthame.fi

TERVETULOA!


Lyhyt katsaus komutialaiseen musiikkiin

Kheta Hotem - komutialaisen musiikin soihdunkantaja

Komuutit, pieni suomensukuinen kansa Siperiasta, on musiikillisesti suuri. Vaikka kansa sinänsä on hävinnyt jo lähes sukupuuttoon, on sen musiikki säilynyt elinvoimaisena suomalaisten soittajien keskuudessa. Musiikin muinaiset, hypnoottiset elementit välittyvät komutialaishenkisten yhtyeiden esittämänä kuulijoille samanlaisina, kuin niitä esitettiin jo tuhansia vuosia sitten. 

Musiikissa vaihtelevat villit, rytmikkäät elementit ja hitaammat meditatiiviset jaksot, joiden toisiinsa sulautuminen tekee musiikista vaihtelevaa ja monitahoista. Soittimina käytetään muinaisia akustisia soittimia sekä tietokoneita, moderneja sähkösoittimia ja muita äänilähteitä.

Tuhatvuotinen ajantieto –kirja (Terva-Oja et al., 2000) kertoo komutialaisesta vesirituaalista seuraavaa:

Komuutit - joka on erittäin vähälle huomiolle jäänyt pieni kansa Siperian pohjoisosissa - oli innovatiivisuudessaan ja rituaaleissaan ainutlaatuinen. On oletettu, että vain komuuteille ominaiset rituaalit perustuvat eristäytyneisyyteen ja vahvaan panteistiseen jumaluskoon.

24. tammikuuta on löytyneiden lähteiden mukaan ollut merkittävä päivä komuuttien keskuudessa. Ankarista olosuhteista johtuen vesi oli kansalle äärimmäisen arvokasta ja 24. tammikuuta suoritettiin vesirituaaleja ilmeisesti jumalten - siis luonnon - saamiseksi myötämieliseksi. Näitä rituaaleja varten heimon naiset ottivat esille alkeelliset metalliset - todennäköisesti itäisiltä kansoilta eläinten nahkoihin vaihtamalla saadut - vadit, joihin kerättiin lumesta sulatettua tai pienistä puroista saatua vettä, jota sitten ripsittiin varvuista tehdyillä ‘sudeilla’ kaikkien asuma-alueelta löytyvien suurten tai oudonmuotoisten puiden, pensaiden ja kivien päälle. Tällaisissa luonnonkasveissa ja -muodoissa uskottiin henkien asuvan (Platanov 1971). 
Komuutit olivat hyvin liikkuvainen kansa, ja he kuljettivat mukanaan vuoden aikana tarvittavia tarvekaluja. Poikkeuksen tästä käytännöstä muodostivat kuitenkin em. vadit, joita säilytettiin tammikuun 24. päivää lukuun ottamatta puusta tehdyissä isokokoisissa ja kömpelöissä kaapeissa. Näitä kaappeja komuutit sitten kuljettivat ahkioissa pitkin tundraa, seuraten vaeltavia porolaumoja. Vain harvat näistä kaapeista ovat säilyneet jälkipolvien ihmeteltäviksi ja esimerkiksi suomalaisissa museoissa kaappeja - kuten muutakaan komuuttien tarvekalustoa - ei ole. 

Artikkeli: Hannu Pelkonen